Suomen Pysäköintiyhdistys 30 vuotta

Maksullisen pysäköinnin kehitys - Pysäköintitaloista älykkäisiin hybridiluoliin

 

Maksullisen pysäköinnin historia Suomessa juontaa muutaman vuosikymmenen taakse. Pysäköinnin keskittäminen oli pitkään maltillista, mutta viime vuosien aikana ala on ottanut suuren harppauksen, jota ovat leimanneet digitalisaatio, pysäköintitarpeiden muuttuminen ja pysäköintipaikkojen monimuotoistuminen. Siirtymä autojen säilytystaloista käyttäjää palveleviin älykkäisiin hybridikohteisiin on reippaassa vauhdissa.

Vielä 1960-luvulla kaupunkien keskustat näyttivät hyvin erilaisilta kuin nykyään. Ihmiset, kodit, työpaikat, koulut, kaikki toiminta oli painottunut kantakaupunkeihin. Vaikka autot olivat yleistymässä, niitä oli vähän, ja kaduilta vasta purettiin hevosilla liikkumiseen liittyviä rakenteita. Tuolloin kukaan ei osannut aavistaa tulevaa kehitystä.

Kaupungistumisen myötä keskustojen ulkopuolelle alettiin rakentaa lähiöitä, ja ensimmäinen automarket avattiin. Kun ihmiset alkoivat liikkua entistä kauemmas ja enemmän, autoille tuli tarvetta, ja niiden määrä kasvoi. Samassa suhteessa lisääntyi pysäköintipaikkojen kysyntä. Kun kadunvarret ruuhkautuivat, alettiin pysäköintiaikaa rajoittaa. Sitten pysäköintiä yritettiin säädellä tekemällä siitä maksullista. Pysäköinnin ohjauksen myötä syntyi sana pysäköintipolitiikka.

Ensimmäiset pysäköintitilat perustettiin 1970-luvulla, kun kadut kävivät ahtaaksi ja kadunvarsipysäköinnistä tuli kaupungeille ongelma. Keksittiin, että pysäköinnin voisi siirtää kantakaupunkien ympärille rakennettaviin pysäköintitaloihin. Pysäköintitalojen rakentaminen oli kuitenkin kallista ja käyttöönotto hidasta, koska ihmiset olivat tottuneet jättämään autonsa kadulle eivätkä halunneet maksaa pysäköinnistä. Kesti pitkään, jossain paikoissa jopa vuosikymmeniä, ennen kuin pysäköintitalot alkoivat tuottaa.

1980-luvulla pysäköintialan yritykset huomasivat, että yhteiselle yhdistykselle olisi tarvetta. Ala kaipasi yhteistä tiedonvaihtofoorumia, vaikuttamiskanavaa päättäjien suuntaan ja vaikutteita maailmalta. Keväällä 1988 perustettiin Suomen Pysäköintiyhdistys ry, jonka asiantuntemukseen moni kaupunki ja pysäköintiä suunnitteleva yritys on tukeutunut vuosien saatossa.

Kolikot vaihtuvat langattomaan tunnistamiseen

Pysäköinnin käyttäjille alan kehittyminen on näkynyt selvimmin maksamisessa. Aluksi jokaisessa pysäköintitalossa oli rahastaja, joka keräsi maksut henkilökohtaisesti, ja sisään- ja ulosajopuomit aukesivat nappia painamalla. 1980-luvulla Suomi edelläkävijänä siirtyi automaattikassoihin ja poletteihin, myöhemmin kolikoilla, seteleillä, luotto- ja pankkikorteilla maksamiseen. Tietoja alettiin siirtää paperien ja levykkeiden sijaan verkkoja pitkin. Tällä hetkellä maksaminen muuttuu nopeasti. Digitalisaation myötä pysäköinnin aloittamisessa ja lopettamisessa käytössä ovat jo rekisteritunnistus ja mobiilisovellukset. Käteisellä maksaminen ei tosin vielä lopu, sillä mobiilisovellusten käyttöönotossa on huomioitava myös asiakkaat, jotka eivät käytä älypuhelinta.

Digitalisaatio mahdollistaa myös puomittomuuden. Pysäköintitapahtumasta tulee entistä helpompi, kun puomit korvautuvat kameroilla, jotka tunnistavat rekisterinumeron ja laskuttavat pysäköintitapahtumasta sen mukaan. Tunnistaminen saattaa tuntua tietosuojan kannalta ongelmalliselta, mutta pysäköintioperaattorit vakuuttavat, ettei autoilijoilla ole syytä huoleen. Tunnistuksen kautta syntyvät tiedot on tallennettava oikein ja niitä pitää käsitellä vastuullisesti. Pysäköintioperaattorin on myös osattava kertoa, kuinka tietoja hyödynnetään.

Maksamisen muutoksen myötä asiakaspalvelu on vaihtunut melko lyhyessä ajassa henkilökohtaisesta palvelusta automaatioon ja viime vuosina taas takaisin yksilölliseen palveluun. Rahastajien aikana jokaista asiakasta palveltiin pysäköintialueella kasvotusten. Automatisoinnin ja maksulaitteiden myötä asiakas ohjattiin hoitamaan pysäköinti itsekseen. Henkilökohtaisuus on jälleen palaamassa pysäköintiin, kun asiakas kohdataan yhä henkilökohtaisemmin esimerkiksi maksamiseen liittyvien näyttöjen ja mobiilisovellusten kautta.

Pysäköintitarpeet muuttavat muotoaan

Pysäköintioperaattorit pitävät todennäköisenä, että yhteiskunnan autokeskeisyys on jo saavuttanut huippunsa. Vaikka moni haluaa liikkua autolla ja joillekin auto on välttämätön, kaupunkisuunnittelussa painotetaan yhä enemmän autottomuutta, eikä auton omistamista koeta enää yhtä tärkeäksi kuin aiemmin. Puhutaan älykkäistä kaupungeista, joissa päästöjen vähentämiseksi etsitään vaihtoehtoisia liikkumismuotoja. Tulevaisuudessa valittavana onkin erilaisia kulkuvälineitä omistusautoista yhteiskäyttöautoihin ja polkupyöristä henkilönkuljetuskoptereihin, eikä pysäköijä välttämättä ole enää auton omistaja vaan millä tahansa kulkuvälineellä liikkuva. Se asettaa esimerkiksi kauppakeskuksille uusia haasteita, sillä jokainen asiakas on yhtä tärkeä ja kaikille pitäisi löytää sopiva tapa pysäköidä.

Asiakaspalvelu on operaattorien mukaan aina ensimmäinen ja viimeinen asia, jota pysäköinnissä mietitään. Koska pysäköinti on vain tiettyä toimintoa palveleva tukitoiminto, pysäköinnistä halutaan tehdä mahdollisimman vaivatonta. Tulevaisuudessa pysäköintiyritys saattaa tietää hyvin tarkasti, millaisia käyttäjiä siellä käy, missä he liikkuvat ja mitä tekevät, ja pystyy muokkaamaan palveluja käyttäjien mukaan. Mobiilisovellus saattaa osoittaa pysäköintipaikan, varata hissin, avata ovet, ilmoittaa muille palveluille, että asiakas on tulossa, ja muut palvelut voivat optimoida toimintansa sen mukaan. Ilmoituksen saatuaan kuntosali voi vaikkapa varata sopivan ohjaajan tai kauppakassipalvelu pakata noudettavat ostokset valmiiksi.

Mahdollista myös on, että tulevaisuudessa auto itse pysäköi itsensä. Auton liikkuminen ilman kuljettajaa alkanee juuri pysäköintikohteissa, sillä niiden rajatut ja suljetut tilat sopivat siihen erinomaisesti. Autot voidaan jättää sisäänajon lähelle, ja ne voivat ajaa siitä itsekseen tietyille paikoille. Kun ovia ei tarvitse avata, pysäköidyt autot mahtuvat pienempiin ruutuihin, ja tilaa tarvitaan 20 prosenttia vähemmän.

Autottomuuden ja automaattisen pysäköinnin ohella operaattorit nostavat tulevaisuuden trendiksi matkaketjut eli pätkissä liikkumisen. Matkan suorittaminen autolla loppuun asti vähenee, kun keskustassa liikkuminen on hankalaa ja mahdollisesti myös kallista. Autojen liityntäpysäköinti ja matkan taittaminen osittain muilla liikennevälineillä tulee yhä houkuttelevammaksi. Palveluntuottajien näkökulmasta kuuma kysymys on, kuka ottaa koko matkaketjun tarjotakseen, kun asiakas haluaa ostaa palvelun mieluummin yhdestä korista kuin jokaisen vaiheen erikseen.

Pysäköintioperaattorit sanovat, että pysäköinti kiinnostaa ihmisiä hyvin vähän, kun se toimii, mutta jos se ei toimi, kiinnostus kasvaa ja ongelmat on ratkaistava nopeasti. Asiakkaiden palautetta, asiakaskäyttäytymistä ja autoteknologian kehittymistä onkin seurattava herkällä korvalla. Joissakin paikoissa on hyödynnetty työpajatyyppistä toimintaa, jossa eri käyttäjäryhmät sitoutetaan mukaan suunnitteluun. Myös pysäköinnin pääpalveluilta, niiltä joiden takia asiakkaat pysäköivät autonsa jonnekin, tulee tarpeita ja toiveita. Pysäköinti on muuttunut erillisestä palvelusta osaksi käyttäjän kokonaispalvelua, ja laitepohjaisesta palveluiden muokkaamisesta on siirrytty käyttäjälähtöiseen palvelumuotoiluun. Tulevaisuudessa pysäköintipalveluiden kirjo venyy, mikä on kannattavuuden kannalta haastavaa, mutta toisaalta palvelut saattavat tuoda mukanaan uudenlaista liiketoimintaa.

Maan alle rakennetaan tehokkaita tiloja

Pysäköinti on yhteiskunnallinen ja yhteinen asia. Monet pysäköintilaitoksista ovat kaupunkiomisteisia julkisia yhtiöitä, ja yksityisetkin yritykset toimivat tiiviisti kaupunkien kanssa kaupunkien strategioita toteuttaessaan. Monessa tapauksessa pysäköinnin suunnittelee kaupunki, poliitikot päättävät ja pysäköintioperaattorit toteuttavat. Siinä missä pysäköintitalo aiemmin rakennettiin kestämään seuraavat 50 vuotta, haasteena on nyt nähdä, mitä millaista pysäköintiä tulevaisuudessa tarvitaan: kuinka eri liikkumismuodot saadaan kohtaamaan ja kuinka pysäköinti integroidaan muihin palveluihin.

Keskitetty pysäköinti on ollut ratkaisu esimerkiksi velvoitepaikkoihin eli asemakaavan vaatimiin asuin- ja liikekiinteistöjen autopaikkoihin. Velvoitepaikkoja ostamalla kiinteistöt ovat välttyneet autopaikkojen rakentamiselta ja samalla pysäköintioperaattorit ovat saaneet rahaa pysäköintikohteiden rakentamiseen. Elinkeinopolitiikan näkökulmasta pysäköintiyritykset ovat osaltaan ylläpitäneet kantakaupunkien elinvoimaa. Kauppa on tarvinnut pysäköintiä ja pysäköinti kauppaa.

Sanotaan, että kalleimpia pysäköintipaikkoja ovat tyhjät ruudut ja ne, joissa autoa säilytetään pitkiä aikoja. Aikanaan lähdettiin siitä, että tietty ruutu on tiettyä autoa varten, mutta jo jonkin aikaa pysäköinnissä on laskettu kiertoa. Tavoitteena on, että pysäköintipaikan käyttöaste on korkea. Ensimmäinen asuin- ja liikekorttelien yhteinen, vuorottaiskäyttöön perustuva pysäköintihalli perustettiin Länsi-Pasilaan. Sieltä malli on levinnyt muualle Suomeen. Vuorottaiskäytössä pysäköintipaikat ovat esimerkiksi päivisin liiketilojen ja öisin asukkaiden käytössä.

Muutenkin ne ajat, jolloin pysäköintilaitos rakennettiin vain yhden asiakasryhmän tarpeisiin, alkavat olla ohi. Pysäköinnin sarallakin puhutaan hybrideistä pysäköintikohteista, joissa yhdistetään yhä enemmän asukkaiden, työpaikkojen, kauppakeskusten ja hotellien pysäköintiä. Tulevaisuudessa se, mitä kohteiden ympärille tulee, ohjaa pysäköinnin tarpeen, koska pysäköintipaikkaan tullaan aina jostain syystä, ei pelkkää pysäköintiä varten. Asiakkaalle muutos saattaa näkyä siten, että tulevaisuudessa autolle varataan vain tila, ei enää tiettyä ruutua.

Kadunvarsipysäköinnistä halutaan edelleen eroon tilanpuutteen sekä pysäköinnin aiheuttamien häiriöiden ja rakentamis- ja kunnossapitokustannusten vuoksi. On laskettu, että keskustaliikenteestä jopa kolmasosa on parkkiruudun etsimiseen liittyvää ajelua, ja yksi auto varaa kadulta monen ihmisen tilan, oli kyydissä yksi tai useampi ihminen. Samaan aikaan esimerkiksi tavaratalojen ja kauppakeskusten pysäköintitilat on haluttu ottaa muuhun käyttöön, ja pysäköinnissä on alettu tukeutua ympäröiviin halleihin.

Ensimmäiset maanalaiset pysäköintilaitokset, niin sanotut toriparkit, rakennettiin 1980-luvulla, ja siitä trendi on vain vahvistunut. Maanalaisen pysäköinnin rakentamista on kuitenkin vastustettu ankarasti, sillä pysäköintiluolat ovat suuria investointeja ja rakennustyöt saattavat häiritä ympäristöä. Hyvän valmistelun ja eri toimijoiden yhteistyön ansiosta hankkeet ovat yleensä kuitenkin menneet läpi. On huomattu, että maan alle rakentaminen on ainoa keino saada autot pois kadulta mutta lähelle keskustan palveluja. Uusimmat maanalaiset pysäköintikohteet ovat myös osoittautuneet menestykseksi, niiden käyttöaste on ollut alusta asti korkea.

Viime vuosiin saakka pysäköinti on suunniteltu lähinnä autoja varten, mutta tulevaisuudessa, kun ihmiset todennäköisesti viettävät entistä enemmän aikaa maan alla, tilat suunnitellaan yhä tarkemmin ihmistä varten. Pysäköintiluolista halutaan tehdä sijainniltaan sopivia ja niin toimivia ja viihtyisiä, että ihmiset ottavat ne mielellään käyttöönsä.

Suomi on pysäköinnin pikkujättiläinen

Suomessa tarve kehittää pysäköintiin liittyvää tekniikkaa tuli muuhun Eurooppaan verrattuna jälkijunassa, koska ihmisiä ja autoja oli täällä vähän. Ala kehittyi huimaa vauhtia vuosina 2005–2012, jolloin siihen käytettiin paljon resursseja. Kun panostukset palvelukehitykseen vähenivät, jäätiin kehityksen kärjestä. Uusien satsausten myötä ala on pääsemässä mukaan kansainvälisen kehityksen harjalle. Trendejä ja ratkaisuja haetaan eri foorumeilta kuten kongresseista ja älykkään liikkumisen verkostoista. Suomi on vahva insinööri- ja teknologiamaa, mutta liiketoimintaan otetaan mallia Yhdysvalloista ja rakentamiseen Euroopasta.

Suomen sisälläkin pysäköinti on kehittynyt eri tahtiin. Ruuhkaisissa kaupungeissa on ymmärretty väljiä maakuntia nopeammin, miksi pysäköinnistä pitää maksaa. Ensimmäiset pysäköintitalot perustettiin aikanaan Tampereelle ja Helsinkiin. Älykkään pysäköinnin vetureina ovat toimineet Tampere ja Oulu, ja pääkaupunkiseutu on ollut palvelujen integroinnin edelläkävijä. Suomi ja suomalaiset kaupungit ovat osoittautuneet toisaalta riittävän pieniksi ja toisaalta riittävän suuriksi pysäköinti-innovaatioiden kokeilulle.

Anni Laitinen

Artikkeliin on haastateltu pysäköinnin asiantuntijoita: Christer Hede, Markku Hiltunen, Tami Koivuniemi, Juha Leino, Joni Mikkola.